Laitan tähän vielä linkin matkakuviin pötkössä, slideshow isona ilman mainoksia.  Ihan ekana kuva alkumatkasta kotoa - lunta tuli vaakaan...

Oman matkani kohokohta oli Pompeijissa käynti.  Historialliset kohteet kiehtovat, niistä jo kouluaikana luin innokkaasti ja tietysti Pompeijista myös järkyttyneenä.  Sinne pääsy oli jotenkin ihan liikuttavaa ja siihen liittyi köyhän perheen lapsuus, jolloin kaikki tuntui niin saavuttamattoman kaukaiselta.  Olin lähempänä kahtakymmentä käydessäni ensimmäisen kerran Helsingissä ja lapsena tuntui kaikki Jyväskylän ja Laukaan ulkopuolella olevan itselle ulottumattomissa.  Vaan niinpäs vain pääsin kurkistamaan Pompeijiinkin:)

Pompeijissa oli ankara maanjäristys v. 62  ja jälleenrakennustyöt tuhosta olivat vielä kesken, kun kauniina elokuun 24. päivänä v. 79  kaupunkia kohtasi edellistäkin kauheampi tuho - Vesuvius alkoi purkautua ennalta varoittamatta valtavalla voimalla pimentäen auringon.  Ensin kaupunkiin iski kuuma myrkkykaasupilvi, joka surmasi osan väestä kesken arkisten askareittensa ja seuraavaksi sinne alkoi sataa polttavaa tuhkaa ja laavaa ja lähipäivien aikana kaupunki peittyi niihin täysin, että merkkiäkään siitä ei jäänyt maan pinnalle.   Kaupunki, josta oli ollut matkaa merelle puoli kilometriä oli tuhon jälkeen kahden kilometrin päässä merestä.

Kadonnut kaupunki unohtui lopulta vuosisadoiksi ja vasta 1700 luvulla maanviljelijä maata muokatessaan löysi alueelta pronssimaljakon ja tutkijat kiinnostuivat alueesta.  Vielä kului sata vuotta ennen kuin alueella aloitettiin järjestelmälliset kaivaukset.

Nyt Pompeiji on tiettävästi kaivettu esiin kokonaan, mutta kaivaukset ja tutkimukset alueella jatkuvat.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy taustalla Vesuvius.

Historian tutkijoita kiinnostaa alue jatkuvasti...

Ihmeen hyvin säilyneitä seinämaalauksia sieltä on löydetty ja joka paikkaan ne raapustelijat merkkinsä jättävätkin, mrrrr...

Narkissoksen tarina löytyy netistäkin...

No nyt tuli postauksen kuvatila täyteen tai jotain, kun en saakaan enää kuvaa lisättyä, mutta johan näitä tässä tulikin:)  Eikun katkesikin netti välillä...

Kaunistahan Sorrentossa oli, mutta varmaan suosio perustuu joko hienostohotellien omaan suljettuun maailmaan, tuollahan pyörii kuulemma julkimoitakin tai siihen, että sieltä pääsee eteenpäin Amalfin rannikolle:)

Merta pääsi näkemään parista paikkaa yleisesti muuten rantanäkymä oli varattu hienostohotelleille, mutta mitään varsinaisia merinäkymäkävelyitä ei hotellien takia voinut tehdä, mikä on kyllä minun silmissäni pitkä miinus kaupungille, mutta hienoissa maisemissahan tuollakin oltiin.

Veden äärelle pääsi kallioseinämään hakattuja portaita...

Iltarusko oli hieno...

Kurkistuksia...

Vanhan kaupungin kaduille oli tauon jälkeen elvytetty käsityöläisputiikkiperinne ja siellä myytiin ihan tutunkuuloisia tuotteita - laittaa miettimään, että mistähän se Agricola tämän kielen oikein kehitti:)

Lisää samaa...

Matkalla osa 1
Matkalla osa 2
Matkalla osa 3

Alhaalla rannalla emme arvanneet, että innokas venemies saisi houkuteltua meidät vielä kierrokselle veneellä ja näkisimme tässä kuvassa kaukana näkyvät kalliosaaret ihan läheltä...

Siellä oli tuollainen tunneli...

Vene oli avovene eikä tietoakaan turvaliiveistä - mutta ei auttanut enää perua, vaikka äiden syräntä vähän särki lapsia pakata moiseen purteen.  Meri on minulle ihan vieras elementti, kaunis ja jännittävä, mutta myös pelottava.

Puisella peräsimellä kapu ohjaili venhoaan ja ihan onnellisesti reissusta selvittiin.  Jostain syystä, jota me ei ymmärretty,  hän ei siniselle luolalle (grotto azurra videoita)  meitä vienyt vaan ihan toiseen suuntaan - kaikilla säillä ja vedennousuilla luolaan ei ilmeisesti vesitse pääsekään.  Kaunista ja jylhää oli toisellakin suunnalla ja jäipä nähtävää seuraavaksi kerraksi;)

Caprilta jatkoimme matkaa isommalla veneellä ja saavuimme...

Taas törmäsimme siihen, että valtaosa hotelleista oli kiinni myös Sorrentossa.  Rannan puolelta löytyi yksi viiden tähden hotelli upean puiston keskeltä, mutta se ei sopinut meidän budjettiin.  Sieltä meidät neuvottiin hostelliin ja vasta seuraavana päivänä huomasimme, että rautatietä pitkin tullessa olisimme kyllä löytäneet pari avointa hotellia ihan keskustasta.  Hostelleissahan hinnat ovat normaalista henkilöhintoja, joten se ei välttämättä ole perheelle mitenkään edullinen vaihtoehto.  Saimme kuitenkin edullisen tarjouksen, paikka oli oikein siisti - vanha talo, mutta vasta taidolla remontoitu ja pääsimme vielä koko perhe samaan huoneeseen, joka luvattiin meille omaan käyttöön.  Hostelleissahan on isot huoneet, joissa voit joutua yöpymään vieraiden kanssa.

Satamasta huomasi, että kaupunki on rakennettu korkealle rantatöyräälle ja rannassa on vain satama-alue, jossa vesi oli aikaslailla törkyistä, joten rantaelämä taitaa kaupungissa olla vähäistä.  Kallio merenpuolella on varattu hienostohotelleille, joissa on hienot puistot ja uima-altaat.  Parista kohtaa pääsi kallion reunalle myös yleisiä väyliä ja näkymät oli kyllä hienot - siitä seuraavalla kerralla:)

Matkalla osa 1
Matkalla osa 2

Caprilla sää oli sumuinen, sumu leijaili vuorten rinteillä jatkuvasti.  Satamasta nähden takarannalla oli aurinkoinen aamu ja paljon lämpöisempää kuin sillä kertaa varjossa olevassa osassa kaupunkia.  Kapeaa kujannetta sinnekin mentiin, mm. tämä tunnelin pätkä siellä oli - silloin illalla pimeässä miehen kuljettaessa meitä hotelliinsa sivukujalle tämä tunneli näytti ihan pelottavalta...

Kissoja saarella asusti ja joku oli perustanut niille hotellin - Casa Gatti ja joku koiranleuka oli hinnoitellutkin sen:)

Gattilan asukas?  Ainakin ravintola sijaitsi sen vieressä:)

Tämä gatti sen sijaan asusti jossain ihmisten talossa, hyvin arvonsa tunteva tapaus, joka kuitenkin antoi silitellä itsään:)

Postilaatikot oli hienoja valurautaisia, olisin luullut tuota oikeaksi postin laatikoksi, ellei niitä olisi ollut kaikkien porttien pielissä...

Muurien päällä oli kauniita terrakottaruukkuja, että olen kateellinen siitä, että ne voivat olla tuolla ulkona ympäri vuoden - meillä on kamala rahtaaminen sisätiloihin aina syksyllä...  Ihmettelin kuinka ruukut pysyvät ylhäällä tuulisella rinteellä ja pitihän sitä kokeilla - ne oli muurattu kiinni:)

Alhaalla rannalla paistoi aurinko kirkkaasti ja siellä oli hiljaista, lukuunottamatta vanhaa kalamiestä aallonmurtajalla.

Jatkoa seuraa:)